Äitini täytti tänä Juhannuksena 70 vuotta ja synttäreille (jotka siis eivät ole synttärit, vaan kahvittelut korjaa äitini, jos häneltä kysytään) päätin tehdä lyhythihaisen boleron, jonka ohjetta olen vilkuillut Dropsin sivuilta aina, kun sinne olen eksynyt. Lankana on pitkään säilömäni kirpputorilta muutamalla eurolla mukaan tarttunut musta lanka, jonka alkuperää, valmistajaa tai nimeä en tiedä. Langat olivat valmiiksi kerittynä kerälle ja kun sitä kokeilin, tuntui se sormiin mukavan samettiselta. Lisäksi ostin Lahdessa Kärkkäiseltä Vallilan esittelyverhon, joka oli poistomyynnissä 10 eurolla ja ompelin siitä itselleni mekon.
Mekko: Moda 3/2010, malli nro 4
Kangas: Vallila "Kullanmuru"
Tarkoituksenani oli tehdä mekko aivan toisesta kankaasta, sekin varmaan aitoa retroa jostain 70-luvulta ja ilmeisemmin äitini vanha verho, mutta en sitä löytänyt mistään. Niinpä päätin poiketa Kärkkäisellä ja katsastaa sen kangastarjonna, mikä tietenkin koostuu pääasiassa verhokankaista ja valmiista verhoista. Ihastuin alun perin toiseen kankaaseen, mutta kun tämä kangas löytyi alelaarista ja siinä oli ihastuttavia isoja kukkia ja kunnolla väriä, päädyin tähän Kullanmuruun. Seuraavana päivänä kävimme poikien kanssa kirjastossa ja sieltä etsin käsityölehdistä kaavoja ja Modan lehdestä löysin tämän ohjeen.
Mekossa on hauskat taskut, jotka ensin meinasin jättää tekemättä, mutta päätin kuitenkin ne tehdä ja yllättävän kätevät ne on. On kerrankin mekon kanssa paikka, mihin laittaa kätensä :) Mekon teon aloitin tänään puoli kuudelta aamulla ja ensimmäiset kolme tuntia meni kaavojen piirtämiseen ja kankaan leikkaamiseen sekä taskujen kanssa painimiseen. Loppu sujuikin yllättävän kitkattomasti ja hieman oioin ohjeista ja piirsin takakappaleen kankaalle taitteen kohdalle, joten säästyin pitkän takasauman ompelulta. Hihoissa, jotka eivät näy kuvissa, kun ovat boleron alla piilossa, pääsin testaamaan poimutuslangan ompelua, enkä sitä vieläkään oikein ymmärrä. Poimutusjalan kanssa ja ohjeita seuraamalla sain kuitenkin hihansuita hieman poimutettua, mutta vieläkin on itselläni epäselvää, pitääkö poimutuslanka poistaa vai ei, kun hiha ommellaan kiinni ja viimeistellään. Nyt en sitä edes olisi saanut, koska hihansuun käännös jätti poimutuslangan alleen, joten olkoon siellä. Kaavat täytyy säilyttää myöhempää käyttöä varten, kunhan löydän äidiltäni saaman kankaan, että pääsen tekemään toisen mekon.
Puikot: nro 4
Lanka: kirpputorilöytö
Boleron teon aloitin jo hyvissä ajoin tämän kuun alussa ja ajattelin sen olevan helppo tehdä. Lanka tuntui kädessä mukavalta, mutta kudottaessa se ei ollut niin mukava. Lanka tarttui kiinni kaikissa kohdissa, eikä luistanut muualla kuin puikoilla, joilta sitten silmukat putoilivatkin välillä kilpaa. Mallista poiketen tein jokaisen kerroksen väliin ylimääräisen kerroksen, että sain pitsikuviosta hieman suuremman ja joltain näyttävän, sillä langan laadusta johtuen siihen tuli välillä ylimääräisä "pitsejä" ihan kuin itsestään. Palmikot eivät langan laadusta johtuen olleet napakat eikä palmikko muodostunut tiiviiksi ylimääräisestä kerroksesta johtuen. Bolero tuntuu kuitenkin mukavalta päällä ja sehän sen tarkoitus kai onkin. Lopusta langasta varmasti jossain vaiheessa jotakin kehittelen, mutta nyt se saa jäädä tuonne rahin sisälle odottelemaan inspiraatiota, sen verran tuon langan kutominen sormiin ja ranteisiin otti, että ihan heti en siitä viitsi mitään tehdä.
