Surkuhupaisuuden huippu!

Näin ihanan sukkaohjeen Novitan Talvi 2009 lehdessä. Malli nro 7, jonka on suunnitellut ja toteuttanu Eila Möttönen. Kyseessä on siis Nalle ja Rose Mohair langalla tehdyt lammaskuvioiset sukat. Miten ihan lahja olisikaan lampaita kasvattavalle ystävälle, joka arvostaa käsillätekemistä, onhan hän itsekin käsityöläinen tehden hienoja metallitöitä.

Kävin siis lankalaatikkoni läpi ja löysinkin sieltä harmaata Nallea sekä valkoista Rose Mohairia. Kaupasta hain kerän mustaa Nallea. Ja ei kun silmukoita puikoille luomaan. Varsi tehtiin 1o 1n niin, että oikea silmukka neulottiin kiertäen oikein, nurja silmukka oikein. Joustimesta tuli todellakin joustavaa, joka palautui hyvin muotoonsa. Lisäksi pinta oli elävämpi, kuin perinteinen joustin. Joustimen jälkeen muutama kerros sileää harmaalla ja sen jälkeen mukaan otettiin erillisen kuvion mukaan musta Nalle sekä valkoinen Rose Mohair.

En siis koskaan ole ollut hyvä tekemään minkäänlaisia kuvioita tai kirjoneuleita, saati edes neulomaan kahdella eri värillä samaa neuletta! Mutta siltikin vain puskin eteenpäin ja kiroilin mielessäni sitä, että kuvio veti kuprulle. Lopulta sain kuviot valmiiksi ja pääsin jatkamaan pelkällä harmaalla kärkeen asti. Ihmettelin sukkaa hetken, käänsin sen ympäri ja tuijotin sukan varren sisäpuolta. Lankoja lankoja lankoja... siellä ne olivat langat somasti omissa kasoissaan. Yritin venyttää vartta, jotta kuvio tasoittuisi, mutta eihän se mitään tasoittunut, meni enemmän vain kuprulle koko varsi! Ei auttanut kuin ottaa sakset ja leikellä langat pätikiksi ja itkua tihrustaen niitä solmia keskenään. Onnistuupa hyvin liukkaalla Rose Mohairilla ja Nallella, no ei onnistu! Ei kannata kokeilla, on jo kokeiltu ja siitä ei mitään hyvää seurannut. Sukan varsi kyllä löystyi, mutta epäilen, että samalla on vaarassa, että purkautuu koko sukka, kun solmut luistavat.

Ei kun toinen sukka alkuun ja uusi yritys. Jostain luin vinkin, että kierrä langat keskenään aina muutaman silmukan jälkeen. No kokeillaan sitä sitten. Hei! Tämähän tuntuu auttavan, kuviot pysyvät suorassa, eivät kupruunnu ja näyttääkin ihan nätiltä.

 Joopa joo, nätiltäpä hyvinkin. Nyt on sitten kasassa puolitoista sukkaa, joista toisen varsi on leveä ja myhkyräinen ja toisen sukanalun varsi on varsin tiivis eikä kyllä veny mihinkään suuntaan! Turha siihen on yrittää aikuisen jalkaansa survoa, ei sinne mahdu edes varpaat! Tai jos saisikin jalkaansa tuon, niin kohta pitäisi jo leikellä saksilla varsi rikki, että saisi sukan pois jalasta ja veren jälleen kiertämään varpaisiin asti.

Tässä sukat varret päällekkäin, jossa näkyy varren leveysero tuossa oikeassa reunassa. Leveyseroa on siis reilusti, melkin 1,5 senttiä! En siis vieläkään osaa tätä, en ymmärrä miten toiset saavat aikaiseksi kauniin tasaisia ja sileitä kirjoneuleita tai neuleita, missä on kuviot, siten että langat menisivät nätisti, ei olisi pääteltävänä miljoonaa lyhyttä langanpätkää ja varsi ei muistuttaisi makkarankuorta. Ja näiden kahden kanssa meni siis kuukausi, että sain edes tällaista aikaiseksi.