maanantai 18. marraskuuta 2013

Pehmeitä paketteja

Tänä vuonna aloitin hyvissä ajoin pehmeiden pakettien tekemisen. Normaalisti olen jättänyt kyseisen jobin viime tinkaan, mutta nyt aloitin jo syyskuussa tekemään sukkia veljelleni ja hänen avovaimolleen.

Lankoina käytin omia lankavarastoistani löytyviä 7veikan ja Nallen jämäkeriä, jotka riittivät juurikin näihin sukkiin.

Malli: Pink Ribbons 
(Lisa Lloyd Designs)
Lanka: Novita 7 veljestä (punainen)
Sukkapuikot: nro 3,5
Koko: noin 39
Sukat oli aivan ihana kutoa varren hauskan kuvion sekä pitsin ansiosta. Sukka pääteltiin kärjessä käyttäen kitcheners stitch (en osaa tätä suomentaa) menetelmää. Tässä jäljiteltiin valmista neulospintaa ja mielestäni sukan kärjestä tuli näin kauniimpi. Koko sukkien teon ajan jännäsin riittääkö lanka loppuun asti ja lopulta lankaa jäi jäljelle noin 1,5 metrin pätkä.

(by Sockbug)
Lanka: Novita Nalle
Puikot: KnitPro pyöröt 3
Koko: noin 44
Nämä sukat kudoin magic loop tekniikalla varresta aloittaen syystä, että lankaa oli vain rajoitettu määrä ja halusin varmistaa lanka varmasti riittää. Taaskin lankaa jäi vain muutama kymmenen senttiä jäljelle. Näissäkin sukissa käytin tuota kitchener stitchiä kärjen päättelyyn.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Isänpäiväpipo

Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: sukkapuikot nro 4

Isäntä pyysi syksyllä pipoa, kun olimme ostamassa Prismassa Lumio lankaa poikien joululahjapipoihin. Perjantaina muistin, että sunnuntaina on Isänpäivä, joten kaivoin lankalaatikosta pipolangan ja puikkolaatikosta sukkapuikot. Ei kun silmukat puikoille ja vauhtia päälle. Aikaa oli saada pipo valmiiksi 4 tuntia ja 2 tuntia tuossa pipon tekemisessä meni.

Päälle tehtiin kavennukset hieman samaan tapaan kuin sukkien kärjissä ja niistä muodostui mukavat silmukkajonot vinoittain päälaen päälle.

Onnellinen uuden pipon omistaja Isänpäivän aamuna juuri lahjottuna ja herätettynä :)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Kätevä & Tekevä & Lukeva

Piipahdimme esikoisen kanssa pikapuoliin Lahdessa Kätevä & Tekevä & Lukeva messuilla. Siellä oli yllättäen muutama muukin viettämässä lauantaita ja Pyhäinpäivää.

Kätevä messujen puolella oli siis käsityöntaitajia ja heidän osastojaan. Hyvin pystyi huomaamaan, mitkä ovat asiat ja tekemiset / osaamiset ovat "pop" tällä hetkellä. Paljon oli korumyyjiä sekä korun valmistukseen tarkoitettujen välineiden ja tarvikkeiden myyjiä.

Me askartelimme Designhuoneen drop-in työpajalla. DIY korut. Esikoinen teki itselleen ja minä innostuin näpertämään samanmoisen kuopukselle. Hauskaa oli ja saimme henkilökohtaista opastusta.

Toinen ihan selvä muotisuuntaus oli ontelo-, trikoo- ja matonkuteet, joita olikin monella osastolla myynnissä. Väriskaalat olivat vaihtelevia, samoin kuteiden paksuus ja hinta. Monellakaan osastolla ei kyseisistä kuteista oltu tehty kangaspuilla mattoja, vaan matot oli pääasiassa virkattuja.

 
Yksi mielestäni ihanimmistä osastoista oli tämä Taitokeskus Velman osasto. Tänne olisin voinut jäädä loppupäiväksi, napata koreista lankoja, yhdestä telineestä puikkoja ja istua tuossa nojatuolissa kutomassa ja ihmettelemässä ohikulkevia messuvieraita. Vaikka lankoja ja muitakin ihanuuksia oli koko halli täynnä, tämä kyseinen osasto oli minulle se mieluisin paikka.





Nämä ihanat kirjoneulelapaset olivat ripustettu erään osaston pyykkinaruille. Näiden lähelle oli jatkuvaa jonoa, enkä kuvan oton jälkeen enää päässyt lapasten lähelle niitä tarkemmin tutkimaan, koska siinä oli jo niin paljon ihmisiä, että ei sekaan mahtunut.


Heinämaan pitsinkutojat ry:n osastolla esiteltiin sekä nypläystä että valmiita pitsitöitä. Oli ilo seurata osastoa sivusta, siellä kävi innostunut kuhina. Hienoa huomata, että ne kaikkein perinteisimmätkin käsityön muodot ovat jälleen suosiossa ja kiinnostavat ihmisiä.



Koulutuskeskus Salpauksen osastolla oli kädentaitoja esillä useammalta ammattialalta. Ainoastaan nuori mies, joka mallinsi mallinuken päälle suunnittelemaansa upeaa juhlapukua jäi kuvaamatta ja se harmitti. Esikoinen innostui Salpauksen koulutuslinjoista niin paljon, että oli jo valmis ilmoittautumaan kouluun, vaikka peruskouluakin on vielä 3 luokkaa jäljellä.

Käsityöskeskus Kankurin Ilon osastolla oli työnäytöksenä ilmeisesti huivin kutomista kangaspuilla. Kovain tarkasti en päässyt täälläkään tuotosta tarkastelemaan. Oikeastaan alkoi harmittaa se suuri yleisömäärä, kun olisi halunnut jokaista asiaa ja tavaraa rauhassa katsella ilman, että joku työnsi tai töni sivussa tai takana.

Pitsi & Palmikko osastolla oli myynnissä ihania lankoja kaikissa mahdollisissa väreissä. Osasto oli pieni, mutta siellä oli paljon erilaisia lankalaatuja ja tuotteita.

Lappajärven Värjäämö Oy:n osaastolla oli esillä muun muassa ontelokudetta, paperinarua (josta oli myös muilla osastoilla tehty näyttäviä töitä) sekä neulontarenkaita. Harmitti, että en ollut varannut rahaa neulontarengas paketin ostamiseen, koska juurikin näitä olen kaivannut pyöreinä ja isompina, kuin mitä omani on. Tarvinnee heidän kauttaa tilata itselleni tuollainen rengas tai useampikin jossakin vaiheessa.

Yllä olen esitellyt vain murto-osan Kätevä messujen annista. Kaikki pienet yritykset jäivät oikeastaan esittelemättä, koska monenkaan osastolla ei saa kuvata ja kyseiset osastot olivat mielestäni hieman huonosti järjestetty, koska niiden osastot olivat lähinnä matalia pöytiä, joita oli jonossa kapeiden käytävien molemmin puolin. Osastojen tuotteita ei juurikaan käytävällä kävellessään nähnyt ja osastojen pöytien luokse ei päässyt kuin jonottamalla, jos silloinkaan.

Lukeva messujen puolella emme juurikaan oleskelleet. Yhden kirjan poika osti itselleen messuilta kotiin viemisiksi.

Tekevä messujen puolella oli myös Nukke- ja nukkekotimessut. Siellä oli esillä toinen toistaan upeampia, koristeellisempia ja taidokkaampia nukkekoteja.







 
Nukkekoteja ja pienois nukkekoteja (en tiedä miksi niitä oikeasti kutsutaan) oli esillä useampi pöydällinen.

Puolenkuun Pelien osastolla pääsi kokeilemaan pienten hahmojen maalaamista, pelaamaan eri pelikonsoleilla pelejä sekä kokeilemaan lautapelejä. Tekevä messuilla järjestettiin myös Lahti Touring Car Challenge kilpailu radio-ohjattaville kilpa-autoille. Sitäkin ehdimme seurata hetken, kunnes palohälyttimet alkoivat soida ja kuulutuksia jatko-ohjeiden odottamisesta tuli. Lopulta selvisi, että kyseessä oli väärä hälytys ja pääsimme kiertelemään vielä osastoja. Nastolan ilmailukeron osastolla oli näytös radio-ohjattavan lennokin lennättämisestä. Paljon siis kaikenlaista kaikille.

8 euron sisäänpääsymaksulla / lippu (opiskelija + lapsi / nuori) nähtävää ja koettavaa oli mielestäni riittävästi. Viivyimme messuilla vain kaksi tuntia, mikä oli liian vähän, että olisi ehtinyt kaikki osastot kiertää ja nähdä kunnolla. Ensi vuonna (mikäli messut silloin järjestetään) täytyy varata aikaa enemmän (ja ehkä vähän rahaakin :) ).