torstai 28. helmikuuta 2013

Jämälankojen tuhoamista

Jokaiselle jää todennäköisesti jonkinlaisia jämälankoja aiemmista töistä. Toiset säästävät ne, toiset heittävät roskiin. Itse teen molempia. Sanna Vatasen Neulo virkkaa kirjo jämälangasta! kirjan löydettyäni kirjastosta, päätin käyttää omat jämäni johonkin kirjan sivuilla esitellyistä töistä. Silmiäni hivelivät erityisesti Pyörylähame, Missoni-tunika ja Räsymatto-tunika.


Ohje kirjasta Neulo virkkaa kirjo jämälangasta!
Sunnittelija Sanna Vatanen
Puikot 3,5
Langat kaikkea mitä laatikoista löytyy

Päätin siis toteuttaa Räsymatto-tunikan. Aloitin tämän tekemisen viime vuonna suurin piirtein näitä aikoja, ehkä hieman keväämmällä, tarkkaa ajankohtaa en muista. Sovelsin ohjetta siten, että lisäsin silmukkamäärää ja pituutta ja kaulusten kohdalla hieman poikkesin ohjeesta ja huolittelin kiinteillä silmukoilla vikkuukoukun kanssa reunuksen. Lankoja en päätellyt sen kummemmin, solmin ne tiukalle jo kudonta vaiheessa ja pätkäisin vain hapsut lyhyemmiksi.

Hihoja jouduin tekemään kolme kappaletta. Ensimmäisestä tuli mielestäni oudon iso, mutta en tajunnut sitä tehdessäni siinä mitään ihmeellistä. Toisen, kun sain valmiiksi ja vertasin ensimmäiseen tajusin heti, mikä ensimmäisessä oli vikana: olin tehnyt aloitussulmikat kaksinkertaisella langalla ja hihasta tuli noin 10cm liian leveä. Siispä kolmannen hihan kimppuun ja siitä sain tehtyä samankokoisen toisen hihan kanssa.

Tänään yhdistin kappaleet ja pyörittelin samalla ylimääräistä hihaa. En raaskinut sitä heittää roskiin, vaan päätin yhdistää hihan suorat osat keskenään, hieman toistensa päälle ja kas!

Mukavan lämmin huivi!

lauantai 23. helmikuuta 2013

Villasukat varpaista varteen magic loopilla

Koskapa tuo magic loopilla tekeminen oli suhteellisen hauskaa ja vaivatonta touhua, eikä varpaista varteen tehdyt sukatkaan mitkään mahdottomat toteuttaa, päätin yhdistää molemmat ja hauskaahan se oli!

Malli: Novita sukkalehti, malli Ö, kohoneulesukat
Suunnittelija: Minna Metsänen
Lanka: Novita 7-veljestä raita
Puikot: 3,5 Knit Pro pyöröt
Koko noin 38/39

Hieman huono tuo kuva valmiista sukista, kännykällä otin ja kun piti jättää salama pois, niin kaikki tärähdykset ja värähdykset sumentaa kuvaa. Mutta katselkaa sitä hieman kauempaa, niin ei näytä niin epäselvältä :)

Sukkien tekeminen siis alkoi varpaista, mikä tarkoitti googlettamista ja sieltähän löytyikin varsin mukava video silmukoiden luomiseen pyöröille kaksia sukkia varten. Silmukoiden luomisen opettelelin tältä videolta, joka on TiiCasan video ja taitaapi tuotapa olla turkkilainen silmukoiden luomistapa. Hauska ja nopea ja helppo jatkaa. Silmukoiden luomisen jälkeen kudoin kaksi kerrosta ja aloitin lisäkykset. Silmukkamäärä puikoilla oli kärjessä 12 silmukkaa kummallakin puikoilla ja lisäysten jälkeen silmukoita oli 24 silmukkaa puikolla, yhteensä siis 48 silmukkaa. Lisäykset tein sovittamalla sukkaa jalkaan ja lisäykset tulivat epätasaisesti, mutta omaan jalkaan sopiviksi.

Sukkien tekeminen on tarkkaa puuhaa ja siksipä meillä on virallinen laadun tarkkailija, Viiru, joka aina käy tarkistamassa sekä langan että tuotteen sen jokaisessa tekovaiheessa. Tässä sukat, kun lisäyksiä on tehty 10 silmukan verran. Silmukat lisäsin molemmin puolin sukan sivuja sekä jalkapöydän että jalkapohjan puolelle. Lisätty silmukka nostettiin edellisen kerroksen silmukasta ja kudottiin normaalisti oikein.

Malli neule sukkien kohopintaan oli suunniteltu perinteiselle tavalle tehdä sukat sukkapuikoilla varresta aloittaen, joten mallineuleen alkaessa heti lisäysten jälkeen käänsin Novitan sukkalehden ympäri ja seurasin mallikertaa nurin perin. En tiedä, olisiko sillä ollut juurikaan väliä, mutta ainakin näin tehden pinta mielestäni näyttää samalta, kuin alkuperäisessä kuvassa. Mallikerta koostui 4 silmukasta ja 8 kerroksesta, joissa vuorottelivat oikeat ja nurjat silmukat. Jalkapöydän päälle tein kohoneuletta ja jalkapohjan tein sileällä neuleella. Toisen sukan lanka tuli kerän sisältä ja toinen kerän päältä.

Sukkia oli helppo kokeilla jalkaan samaan aikaan, kun työ eteni ja näin sain soivettua kantapään sopivaan kohtaan. Tällä kertaa en halunnut tehdä tiimalasikantapäätä, vaan etsin netistä kantapään ohjeen, joka miellyttäisi omaa silmää enemmän. Löysinkin sellaisen Tuijan jutut -blogin kautta. Kantapään nimi on Sweet Tomato Heel ja se tehtiin lyhennetyin kerroksin, mutta helpommin kuin tiimalasikantapää ja lopputulos on mielestäni silmään kauniimpi ja paremmin jalkaan istuva.

Kantapäät muodostuivat kolmesta kiilasta, joiden väliin kudottiin kierros koko sukan ympäri. Tämä kantapää on sellainen, jonka pystyy toteuttamaan myös varresta aloitettuihin sukkiin, jota tulen varmasti kokeilemaan jossain vaiheessa.

Sukista tuli pitkävartisemmat kuin alunperin aioin, sillä päätin kutoa langan loppuun asti ja sitä jäikin vain noin metrin mittainen pätkä. Hieman harmittaa, että en tajunnut varren edetessä lisätä silmukoita pohkeen kohdalle, nyt sirot sukat jäävät omien paksujen pohkeideni vuoksi ryttyyn, mutta toisaalta, kauniit ja lämpimät ne on silti.

Ja kammoni raitalankoja kohtaan alkaa poistua, kuin myös pikkutarkkuus siinä, että raitojen pitää kulkea samassa tahdissa molemmissa sukissa tai sukat näyttävät parittomilta.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Villatakki

Aloitin tammikuun lopulla tämän villatakin ja sain sen tänään valmiiksi. Kirjan Ekotekoja neuloen ja virkaten löysin kirjastosta ja sitä siellä selaillessa jo huomasin tämän villatakin mallin ja siihen tykästyin. Kirjan toinen kirjoittaja Vickie Howell on tv-ohjelmasta Knitty Gritty, joka Suomessakin pyörii LIV-kanavalla aika-ajoin muistaakseni Neulekerho- nimellä. Jos joku muistaa paremmin, korjatkoot :)

Villatakin tekeminen oli riittävän aivotonta tasaista aina oikeaa, mukana kuitenkin muutama kiva "jippo", joita tehdessä ei tuntunut tylsältä puikotella aina oikeaa kerros toisensa jälkeen.

Ohje: Ekotekoja neuloen ja virkaten -kirja
Vickie Howell & Adrienne Armstrong
Lanka: Novita Hanko
Puikot: nro 6

Villatakki aloitettiin takakappaleesta, joka oli helmasta kaulukseen aina oikeaa, sivuilla kavennukset ja lisäykset muotoilivat kappaletta vyötäröltä mukavasti. Muutoin takakappale oli varsin yksinkertainen ja nopea tehdä. Vasempaan etukappaleeseen tehtiin tekstin mukaan pitsineulosta helmaan ja samalla "nappilistaan", johon ei kuitenkaan nappeja tule, tehtiin etupuolella kaksi viimeistä silmukkaa nurin ja vastaavasti nurjalla kaksi ensimmäistä oikein ja tämä jatkui aina olkapäälle asti kauluksen kavennuksissa. Oikea etukappale tehtiin vasemman peilikuvaksi, poikkeuksena pitsineule, jota ei etukappaleeseen ohjeessa tullut, enkä sitä myöskään tehnyt.


Pitsineule vasemmasta etukappaleesta hieman lähempää. Tuota pitsineuletta oli hankala mielestäni tehdä, koska siihen ei ollut ruutupiirrosta, vaan ohje oli kirjallisessa muodoss.

 
Hihat tein muutoin ohjeen mukaan muuten, mutta jatkoin hihansuussa oikeassa hihassa pitsineuletta kahdesti ohjeen läpi ja vasemmassa tein pitsineuleen vasta kyynärtaipeen kohdalle, josta alkoi hihan levennykset. Oikea hiha kudottiin kahdessa osassa, jotka liitettiin yhteen niin, että nurja kerros tuli näkyviin ja siitä hauska "panta" kyynärtaipeen kohdalle.

Villatakki on vielä höyryttämättä, mutta en malttanut olla kuvaamatta sitä. Hanko lankana oli mukava neuloa, ainoa miinus siinä mielestäni oli se, että lanka on löyhäkierteistä (se kai on oikea termi) ja tuntui, että lanka kierteelle mennessään avautui. Lanka sisältää 50% kierrätyspuuvillaa ja 50% akryyliä, joten se liukui suhteellisen hyvin puikoilla, mikä välillä aiheutti sen, että silmukoita putoili kappaleiden reunoissa. Itselläni käsiala on nurjalla löysähköä, mutta oikealla puolella taas suhteellisen napakkaa.

Villa takki on miellyttävä päällä ja pääsee varmasti käyttöön piankin. Mallina villatakki oli helppo tehdä, joten ehkäpä tulee tehtyä toistekin. Lankaa voisi kokeilla vaihtaa. Alkuperäisessä ohjeessa lankasuosituksena oli Zitron Nimbus- lanka, joka on luomulaatuista merinovillaa, 100 m/ 50g, neuletiheys 12 s ja 20 krs sileää neuletta = 10x10 cm. Puikkosuositus 8 tai käsialan mukaan. Hanko- langassa noin 104m /100g, neuletiheys 13 s ja 18 krs 10x10cm, puikkosuositus 6.