Jotain omaa ja saatua

Palasin töihin viime viikolla kesäloman jälkeen. Kiirettä piti, mutta se ei ollut pääasiani. Aiemmin kesällä olin eräälle asukkaalle (95 v) suurentanut erään virkkausohjeen A3 kokoon, jotta hänen olisi siitä helpompi nähdä virkattava kuvio. Itse olin unohtanut koko asian, kunnes tuli tapaamaan minua työpäivän lopulla lauantaina ja antoi rollaattorinsa korista pienen pussin, josta paljastui kaunis virkattu liina.

Työ on kaunis ja oli niin otettu saamastani lahjasta. Asukas oli päättänyt kiittää minua avusta tuon ohjeen suurentamisen kanssa ja tehdä minulle tämän liinan. Liina on kaunis ja virkkausjälki tasaista, vaikka kädet hieman tärisevätkin. Ja ne tunnit, joita tämän liinan tekemiseen on käytetty, voih en voi edes ajatella.

Mallin nimi on kuulema Sinivuokko, mutta on nyt tehty valkoisesta, hieman paksuhkosta ja pehmeästä langasta ja on siksi Valkovuokko. Liina pääsi arvoiselleen paikalle, isäni tädin jäämistöstä peräisin olevalle vanhalle olohuoneen pöydälle, nämä jotenkin niin sopivat hyvin yhteen.

Oma virkkaukseni ei niin suuritöinen ollut. Sain uuden puhelimen ja sille piti suunnitella tietenkin suojapussi. Selailin erilaisia virkkauskirjoja ja etsin mieleistä pintakuviota pussiin. Päädyin lopulta simpukkakuvioon. 32 ketjusilmukkaa riitti hyvin leveydeksi ja pituutta tein niin paljon, että sain taitettua pienen läpän, joka sulkee pussin. Vielä pitää keksiä siihen jokin kiinnityssysteemi, varmaankin nappi tai pari.

Sisälle ompelin monen mutkan jälkeen vanhasta lakanasta sisupussin lisäsuojaksi. Lakanasta on nyt revitty kierrätykseen matonkuteita ja ne odottavat yhteenompelua ja jatkojalostusta. Aikaimoinen taistelu tuon sisäpussin kanssa käytiin ja lopulta huomasin ommelleeni pussin väärin päin kiinni. Mutta en jaksanut enää ruveta sitä purkamaan ja uudelleen kiinnittämään, eipähän sinne pussin sisälle kenenkään tarvitse katsella ja kännykkäni tuskin pahaa tykkää, vaikka sisäpussin saumat siellä seurana onkin.

Lanka: Novita Kotiväki

Virkkuukoukku: 1,5

Sisusta: vanha lakana