Tänään kehruukurssilla opettelimme kehräämään värttinällä muun muassa silkkiä ja viskoosia, angorakanin, alpakan ja laaman villaa sekä sarisilkkiä. Kokeiltavana oli myös pellavan kehruuta halukkaille. Osalla kurssilaisista oli mukana omia materiaaleja, muun muassa koirankarvaa. Lisäksi saimme pikaisen opetuksen karstaamisesta. Tämäkin päivä oli täynnä mukavaa seuraa ja hyviä juttuja.
Tämän päivän ehdottomasti suosikkini oli tämä kierrätys sarisilkki kuidun sekä värjäty silkin yhdistelmä. Pelkästään tästä värien iloittelusta tuli hyvälle mielelle, mutta lanka toi mieleen myös mummolan räsymatot, pehmeät ja paksut, lämpimät jalan alla. Tätä täytyy saada lisää, mielessä siintelee jo idea jos toinenkin, mihin tätä voisi käyttää.
Toinen hauska yhdistelmä tuli silkin ja viskoosin liitosta. Viskoosia oli silkin tavoin helppo kehrätä ja siitä sai suhteellisen tasaista lankaa. Kerrattuna silkki ja viskoosi eivät niin hyvin toisten lomiin kiertyneet, että siitä olisi saanut jämäkkää lankaa, mutta molempien raaka-aineiden pehmeys innosti taas ideoimaan tälle parivaljakolle käyttökohteita.
Ehdottomasti päivän haastavin kehrättävä oli angorakanin villa. Villa oli silkkisen pehmeää ja todella liukasta. Se oli myös suhteellisen lyhyt kuituista, joten somert saivat vilistää angoratupsujen ja muodustuvan langan välillä nopeasti. Ja jos vähänkään jäi kuuntelemaan toisten keskusteluja, katkesi lanka kiertyessään liian ohueksi tai kun unohti päästää lisää villaa värttinän vauhtiin, putosi värttinä lattialle.
Alpakan ja laaman villoista tuli lämpimän tuntuista lankaa, jota olisi voinut kehrätä vaikka koko päivän. Molemmat olivat luonnonväreissään ja siltikin, molemmat olivat paljon kauniimman värisiä, kuin yksikään ruskeaksi tai harmaaksi värjätty ostolanka.
Angorakanin villa sekä laaman villan sekoituslanka oli paksua ja möykyistä, sillä angora lyhyenä liukkaan kuituna oli vaikeammin hallittavissa, kuin laaman pidempi ja karkeampi villa ja angora luikui sormista vikkelämmin isoiksi möykyiksi. Efektilankaa, totesivat muut ryhmäläiset ja taas jatkettiin.
Kehruupäivän päätteeksi sormet olivat kipeät ja hartiat jumissa ja tuntui, kuin ei olisi muistanut hengittääkään koko päivänä. Paljon uutta ja ihanaa tuli opittua, oma värttinä matkasi kotiin ja paperikääreessä odottaa vielä tumman harmaata kampatopsia langaksi muotoutumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti