Isoäidinneliöihin hurahtanut

Eilen yritin jatkaa Asteri maton virkkausta, mutta vanhat poppanakuteet eivät soveltuneet trikookuteen jatkoksi, vaan katkeilivat kaiken aikaa. Ei auttanut muu, kuin pakata matto laatikkoon odottamaan trikookuteen saamista. Jotakin piti kuitenkin tehdä ja niinpä oli hyvä aika opetella Isoäidinneliöiden tekeminen. Hyvän linkin bongasin kerran Neulonta ryhmän sivuilta facebookista. Siinäpä sitä koukulla suihkittiin menemään ja helpoksisan se osoittautui, kun sekä näki, että kuuli ohjeen. Eilisen illan aikana valmistui ylärivi ja tänään ovat valmistuneet kaksi alempaa riviä. Suunnitelmissa peitto, katsotaan loppuuko into kesken, vai saanko tehtyä ennen kesälomaa (lomaan on 3 viikkoa aikaa) kaikki palat valmiiksi. Lomalla on sitten hyvää aikaa yhdistellä palasia toisiinsa.

Juhlatunnelmissa

Äitini täytti tänä Juhannuksena 70 vuotta ja synttäreille (jotka siis eivät ole synttärit, vaan kahvittelut korjaa äitini, jos häneltä kysytään) päätin tehdä lyhythihaisen boleron, jonka ohjetta olen vilkuillut Dropsin sivuilta aina, kun sinne olen eksynyt. Lankana on pitkään säilömäni kirpputorilta muutamalla eurolla mukaan tarttunut musta lanka, jonka alkuperää, valmistajaa tai nimeä en tiedä. Langat olivat valmiiksi kerittynä kerälle ja kun sitä kokeilin, tuntui se sormiin mukavan samettiselta. Lisäksi ostin Lahdessa Kärkkäiseltä Vallilan esittelyverhon, joka oli poistomyynnissä 10 eurolla ja ompelin siitä itselleni mekon.

Mekko: Moda 3/2010, malli nro 4

Kangas: Vallila "Kullanmuru"

Tarkoituksenani oli tehdä mekko aivan toisesta kankaasta, sekin varmaan aitoa retroa jostain 70-luvulta ja ilmeisemmin äitini vanha verho, mutta en sitä löytänyt mistään. Niinpä päätin poiketa Kärkkäisellä ja katsastaa sen kangastarjonna, mikä tietenkin koostuu pääasiassa verhokankaista ja valmiista verhoista. Ihastuin alun perin toiseen kankaaseen, mutta kun tämä kangas löytyi alelaarista ja siinä oli ihastuttavia isoja kukkia ja kunnolla väriä, päädyin tähän Kullanmuruun. Seuraavana päivänä kävimme poikien kanssa kirjastossa ja sieltä etsin käsityölehdistä kaavoja ja Modan lehdestä löysin tämän ohjeen.

Mekossa on hauskat taskut, jotka ensin meinasin jättää tekemättä, mutta päätin kuitenkin ne tehdä ja yllättävän kätevät ne on. On kerrankin mekon kanssa paikka, mihin laittaa kätensä :)  Mekon teon aloitin tänään puoli kuudelta aamulla ja ensimmäiset kolme tuntia meni kaavojen piirtämiseen ja kankaan leikkaamiseen sekä taskujen kanssa painimiseen. Loppu sujuikin yllättävän kitkattomasti ja hieman oioin ohjeista ja piirsin takakappaleen kankaalle taitteen kohdalle, joten säästyin pitkän takasauman ompelulta. Hihoissa, jotka eivät näy kuvissa, kun ovat boleron alla piilossa, pääsin testaamaan poimutuslangan ompelua, enkä sitä vieläkään oikein ymmärrä. Poimutusjalan kanssa ja ohjeita seuraamalla sain kuitenkin hihansuita hieman poimutettua, mutta vieläkin on itselläni epäselvää, pitääkö poimutuslanka poistaa vai ei, kun hiha ommellaan kiinni ja viimeistellään. Nyt en sitä edes olisi saanut, koska hihansuun käännös jätti poimutuslangan alleen, joten olkoon siellä. Kaavat täytyy säilyttää myöhempää käyttöä varten, kunhan löydän äidiltäni saaman kankaan, että pääsen tekemään toisen mekon.

Bolero: DROPS Design

Puikot: nro 4

Lanka: kirpputorilöytö

Boleron teon aloitin jo hyvissä ajoin tämän kuun alussa ja ajattelin sen olevan helppo tehdä. Lanka tuntui kädessä mukavalta, mutta kudottaessa se ei ollut niin mukava. Lanka tarttui kiinni kaikissa kohdissa, eikä luistanut muualla kuin puikoilla, joilta sitten silmukat putoilivatkin välillä kilpaa. Mallista poiketen tein jokaisen kerroksen väliin ylimääräisen kerroksen, että sain pitsikuviosta hieman suuremman ja joltain näyttävän, sillä langan laadusta johtuen siihen tuli välillä ylimääräisä "pitsejä" ihan kuin itsestään. Palmikot eivät langan laadusta johtuen olleet napakat eikä palmikko muodostunut tiiviiksi ylimääräisestä kerroksesta johtuen. Bolero tuntuu kuitenkin mukavalta päällä ja sehän sen tarkoitus kai onkin. Lopusta langasta varmasti jossain vaiheessa jotakin kehittelen, mutta nyt se saa jäädä tuonne rahin sisälle odottelemaan inspiraatiota, sen verran tuon langan kutominen sormiin ja ranteisiin otti, että ihan heti en siitä viitsi mitään tehdä.

Äidille sukat

Sukkia en olekaan pitkään aikaan tehnyt, joten pitkäperjantaina kaivoin langat sekä puikot esiin ja tulostin ohjeen Dropsin sivuilta ja istahdin sohvalle katselemaan elokuvia.

Malli: DROPS palmikkosukat

Lanka: DROPS Lima (65% villa, 35% alpakka)

Puikot: nro 4

Ohjeet läpi luettuani olin varma, että en koskaan selviä näistä sukista voittajana. Ohjeessa neuvottiin aika ajoin laittamaan merkkilankoja sinne ja tänne ja menin sekaisin jo pelkästään niistä. Päätin kuitenkin ruveta tekemään ja ilman minkäänlaisia merkki- tai apulankoja.

Alun joustinneuletta kudottiin ohjeen ja kaavion mukaan 12 kerrosta ja sen jälkeen otettiin mukaan palmikkokaavio. En ole kovinkaan kokenut palmikoiden tekijä, mutta pidän niiden monimuotoisuudesta ja kauniista pinnasta. Ohjeen palmikkoa oli helppo ja nopea tehdä ja sen oppi melko nopeasti ulkoakin, mikä nopeutti kutomista. Sukan sivujen ja etupuolen pitkä, kärkikavennuksiin asti ulottuva joustinkaan ei aiheuttanut kyllästymistä, sillä se ei ollut perinteinen kaksi oikein kaksi nurin.

Lankana DROPSin Lima on nopeata kutoa paksuutensa ansiosta, en olisikaan jaksanut ruveta ohuella langalla ja puikoilla palmikkoa vääntämään. Palmikoissa käytin apuna palmikkopuikkoa, mikä mielestäni oli kätevä käyttää. Sukista tuli lämpimät ja paksut, ei mitkään saappaisiin tai kenkiin laitettavat, enkä usko kantapäänkään (pelkkää sileää) kestävän kovin rankkaa kulutusta. Näitä suunnittelinkin äidille unisukiksi särkeviä jalkoja lämmittämään.

Palmikot katkaisevat mukavasti sukan varren takaata, eikä varren yläosa kiristä pohjetta. Ennen kantapäätä sukista kavennettiin jokaisella nurjien silmukoiden rivistöllä yksi silmukka, joten sukat kapenivat mukavasti nilkkaa kohden, eivätkä jääneet nilkkojen kohdalle pussiksi.

Aikaa näiden sukkien tekemiseen meni 5 elokuvan verran. Välissä tuli toki nukuttua, käytyä lenkillä, laatoitettua takkahuoneen lattia ja oltua isännän apuna puita kaatamassa.

Tiskirättejä

Taitavat itse kudotut tiskirätit olla tänä keväävä hittituote, ainakin jos seuraa monia neule-lehtiä ja blogeja. Omasta mielestäni kaupan rätit saavat edelleen kelvata, pestäviä ja uudelleen käytettäviä mikroliinoja kun ovat, mutta päätin kuitenkin muutaman tiskirätin tehdä koulun pääsiäismyyjäisiin.

Lanka: Novita Pirtelö

Puikot: 3,5

Mallit: Mary Webb - Pieni suuri Neulekirja

300+ modernia ja perinteistä mallineuletta

ylhäältä vasemmalta oikealle ja alas

kokoajan oikeaa

korinpohjaneule

timantit ainaoikeinneuletta

pienet timantit kaksinkertaista helmineuletta

mallineule helppo 4 (tällä ei varsinaista nimeä ollut)

sydän kaksinkertaista helmineuletta

bambujoustinneule

Langaksi valikoitui Novitan tämän kevään uutuus ja jonkinlainen kampanjalanka Pirtelö sen mukavan iloisen värityksen perusteella. Lanka on 60% bambu-viskoosia ja 40% polyamidia, varsin liukasta puikoilla. Mallineuleet katsoin Mary Webbin Pieni suuri Neulekirjan sivuilta. Tiskirättien teko oli mukavaa vaihtelua sukkien, lapasten ja muiden perinteisten kutomusten rinnalla, mutta alkoi jo loppuvaiheessa hieman puuduttaa, vaikka mallineuleita kokeilinkin useita tylsyyttä poistamaan. Yllättäen kaikkein hitainta oli kutoa pelkkää oikeaa.

Lapasia

Facebookin Neulonta ryhmässä oli ihana kuva lapasista, joiden ohjeen tekijä oli löytänyt paikallisesta Siwasta. Ihan ensimmäisenä en Siwaa ja lankoja olisi osannut yhdistää ilman tätä vinkkiä. Toki meidänkin Siwassa on ollut lankoja myynnissä, joskus vuosia sitten, mutta ilman tuota kuvaa en olisi ymmärtänyt lähteä ohjeen perässä Siwaan. Sinne siis päädyin ja mukaan lähti 4 kerää Rose Mohairia sekä 3 kerää Puron Retroa ja useampikin ohje.

Ensimmäisenä päätin toteuttaa pitsineulelapaset. En ole lapasia kutonut joulun jälkeen ja omat lapaseni tuppaavat katoamaan jostain syystä (syynä se, että esikoisen käsi alkaa olla samaa kokoa kuin omani, joten lapaset päätyvät hänen hattu ja hanska koriinsa vaatekaapissa). Langoiksi valikoitui sattumanvaraisesti jämälankalaatikosta poimitut vajaat kerät, joita hypistelin jo Räsymatto tunikaa tehdessäni.

Ohje: Novita

Suunnittelija: Anni Paunila

Puikot: nro 3

Koko: naiset

lankoina käytin jämäkeriä

Lankoina tosiaan käytin jämäkeriä, joissa ei ollut vyötteitä enää lainkaan. Langat olivat kaikki eri paksuisia ja tajusin sen vasta, kun olin jo tehnyt ensimmäistä lapasta kolmannella värillä. En kuitenkaan jaksanut ruveta purkamaan, vaan jatkoin ja samalla päätin, että lapaset ovat oivat kevät lapaset ohuista langoista johtuen.

Varren aloitus oli mielenkiintoinen. Katsoin mallikuvaa ja mietin, miten ihmeessä tähän tulee tuollainen hauska nypyreuna, enkä tietenkään jaksanut lukea ohjetta kuin rivin kerrallaan. Vielä suurempi oli ihmetys, kun keskelle vartta aletteen tehdä kavennuksia ja lisäyksiä langankierroilla. Lopulta, kun ohjeessa käskettiin poimia apupuikolle aloituskerrokselta silmukoita, kääntää ne työn taakse ja kutoa ne yhteen etummaisten silmukoiden kanssa, tajusin kuinka nyppylät reunaan tulevat.

Pitsineulekuvio oli mielestäni ihanan yksinkertainen ja nopea tehdä. Näitä lapasia pystyi helposti tekemään televisiota katsellen ja työ edistyi nopeasti. Mieluisa työ ja mieluisa lopputulos. Ehkäpä teen toisetkin ja voisi kokeilla raitalankaa, jossa on paksut raidat, niin ei tarvitsisi päätellä monen montaa lankaa lapasten valmistuttua.

Myös esikoinen aloitti ennen hiihtolomaa lapasten teon. Koulussa tehtävät lapaset olivat johonkin hukkuneet ja jotain piti opettajalle tehdä näytille. Niinpä poika kaivoi lankalaatikoistani keltaista Novitan Huopanen lankaa ja aloitti Lovikka lapasten tekemisen. Ensimmäinen lapanen valmistui viikko sitten sunnuntaina ja toinen lapanen saatiin valmiiksi tänään. Tänään hän myös päätteli lapaset ja tehtiin varren koristelu. Huomenna sitten voi kouluun viedä näytille lapaset ja samalla etsiä ne kadonneet koulutyölapaset, jotka ilmeisesti kaipaavat hieman entrausta ennen kuin ne voidaan opettajalle esitellä.

Jämälankojen tuhoamista

Jokaiselle jää todennäköisesti jonkinlaisia jämälankoja aiemmista töistä. Toiset säästävät ne, toiset heittävät roskiin. Itse teen molempia. Sanna Vatasen Neulo virkkaa kirjo jämälangasta! kirjan löydettyäni kirjastosta, päätin käyttää omat jämäni johonkin kirjan sivuilla esitellyistä töistä. Silmiäni hivelivät erityisesti Pyörylähame, Missoni-tunika ja Räsymatto-tunika.

Ohje kirjasta Neulo virkkaa kirjo jämälangasta!

Sunnittelija Sanna Vatanen

Puikot 3,5

Langat kaikkea mitä laatikoista löytyy

Päätin siis toteuttaa Räsymatto-tunikan. Aloitin tämän tekemisen viime vuonna suurin piirtein näitä aikoja, ehkä hieman keväämmällä, tarkkaa ajankohtaa en muista. Sovelsin ohjetta siten, että lisäsin silmukkamäärää ja pituutta ja kaulusten kohdalla hieman poikkesin ohjeesta ja huolittelin kiinteillä silmukoilla vikkuukoukun kanssa reunuksen. Lankoja en päätellyt sen kummemmin, solmin ne tiukalle jo kudonta vaiheessa ja pätkäisin vain hapsut lyhyemmiksi.

Hihoja jouduin tekemään kolme kappaletta. Ensimmäisestä tuli mielestäni oudon iso, mutta en tajunnut sitä tehdessäni siinä mitään ihmeellistä. Toisen, kun sain valmiiksi ja vertasin ensimmäiseen tajusin heti, mikä ensimmäisessä oli vikana: olin tehnyt aloitussulmikat kaksinkertaisella langalla ja hihasta tuli noin 10cm liian leveä. Siispä kolmannen hihan kimppuun ja siitä sain tehtyä samankokoisen toisen hihan kanssa.

Tänään yhdistin kappaleet ja pyörittelin samalla ylimääräistä hihaa. En raaskinut sitä heittää roskiin, vaan päätin yhdistää hihan suorat osat keskenään, hieman toistensa päälle ja kas!

Mukavan lämmin huivi!

Villasukat varpaista varteen magic loopilla

Koskapa tuo magic loopilla tekeminen oli suhteellisen hauskaa ja vaivatonta touhua, eikä varpaista varteen tehdyt sukatkaan mitkään mahdottomat toteuttaa, päätin yhdistää molemmat ja hauskaahan se oli!

Malli: Novita sukkalehti, malli Ö, kohoneulesukat

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita 7-veljestä raita

Puikot: 3,5 Knit Pro pyöröt

Koko noin 38/39

Hieman huono tuo kuva valmiista sukista, kännykällä otin ja kun piti jättää salama pois, niin kaikki tärähdykset ja värähdykset sumentaa kuvaa. Mutta katselkaa sitä hieman kauempaa, niin ei näytä niin epäselvältä :)

Sukkien tekeminen siis alkoi varpaista, mikä tarkoitti googlettamista ja sieltähän löytyikin varsin mukava video silmukoiden luomiseen pyöröille kaksia sukkia varten. Silmukoiden luomisen opettelelin tältä videolta, joka on TiiCasan video ja taitaapi tuotapa olla turkkilainen silmukoiden luomistapa. Hauska ja nopea ja helppo jatkaa. Silmukoiden luomisen jälkeen kudoin kaksi kerrosta ja aloitin lisäkykset. Silmukkamäärä puikoilla oli kärjessä 12 silmukkaa kummallakin puikoilla ja lisäysten jälkeen silmukoita oli 24 silmukkaa puikolla, yhteensä siis 48 silmukkaa. Lisäykset tein sovittamalla sukkaa jalkaan ja lisäykset tulivat epätasaisesti, mutta omaan jalkaan sopiviksi.

Sukkien tekeminen on tarkkaa puuhaa ja siksipä meillä on virallinen laadun tarkkailija, Viiru, joka aina käy tarkistamassa sekä langan että tuotteen sen jokaisessa tekovaiheessa. Tässä sukat, kun lisäyksiä on tehty 10 silmukan verran. Silmukat lisäsin molemmin puolin sukan sivuja sekä jalkapöydän että jalkapohjan puolelle. Lisätty silmukka nostettiin edellisen kerroksen silmukasta ja kudottiin normaalisti oikein.

Malli neule sukkien kohopintaan oli suunniteltu perinteiselle tavalle tehdä sukat sukkapuikoilla varresta aloittaen, joten mallineuleen alkaessa heti lisäysten jälkeen käänsin Novitan sukkalehden ympäri ja seurasin mallikertaa nurin perin. En tiedä, olisiko sillä ollut juurikaan väliä, mutta ainakin näin tehden pinta mielestäni näyttää samalta, kuin alkuperäisessä kuvassa. Mallikerta koostui 4 silmukasta ja 8 kerroksesta, joissa vuorottelivat oikeat ja nurjat silmukat. Jalkapöydän päälle tein kohoneuletta ja jalkapohjan tein sileällä neuleella. Toisen sukan lanka tuli kerän sisältä ja toinen kerän päältä.

Sukkia oli helppo kokeilla jalkaan samaan aikaan, kun työ eteni ja näin sain soivettua kantapään sopivaan kohtaan. Tällä kertaa en halunnut tehdä tiimalasikantapäätä, vaan etsin netistä kantapään ohjeen, joka miellyttäisi omaa silmää enemmän. Löysinkin sellaisen Tuijan jutut -blogin kautta. Kantapään nimi on Sweet Tomato Heel ja se tehtiin lyhennetyin kerroksin, mutta helpommin kuin tiimalasikantapää ja lopputulos on mielestäni silmään kauniimpi ja paremmin jalkaan istuva.

Kantapäät muodostuivat kolmesta kiilasta, joiden väliin kudottiin kierros koko sukan ympäri. Tämä kantapää on sellainen, jonka pystyy toteuttamaan myös varresta aloitettuihin sukkiin, jota tulen varmasti kokeilemaan jossain vaiheessa.

Sukista tuli pitkävartisemmat kuin alunperin aioin, sillä päätin kutoa langan loppuun asti ja sitä jäikin vain noin metrin mittainen pätkä. Hieman harmittaa, että en tajunnut varren edetessä lisätä silmukoita pohkeen kohdalle, nyt sirot sukat jäävät omien paksujen pohkeideni vuoksi ryttyyn, mutta toisaalta, kauniit ja lämpimät ne on silti.

Ja kammoni raitalankoja kohtaan alkaa poistua, kuin myös pikkutarkkuus siinä, että raitojen pitää kulkea samassa tahdissa molemmissa sukissa tai sukat näyttävät parittomilta.