Jämälankojen tuhoamista

Jokaiselle jää todennäköisesti jonkinlaisia jämälankoja aiemmista töistä. Toiset säästävät ne, toiset heittävät roskiin. Itse teen molempia. Sanna Vatasen Neulo virkkaa kirjo jämälangasta! kirjan löydettyäni kirjastosta, päätin käyttää omat jämäni johonkin kirjan sivuilla esitellyistä töistä. Silmiäni hivelivät erityisesti Pyörylähame, Missoni-tunika ja Räsymatto-tunika.

Ohje kirjasta Neulo virkkaa kirjo jämälangasta!

Sunnittelija Sanna Vatanen

Puikot 3,5

Langat kaikkea mitä laatikoista löytyy

Päätin siis toteuttaa Räsymatto-tunikan. Aloitin tämän tekemisen viime vuonna suurin piirtein näitä aikoja, ehkä hieman keväämmällä, tarkkaa ajankohtaa en muista. Sovelsin ohjetta siten, että lisäsin silmukkamäärää ja pituutta ja kaulusten kohdalla hieman poikkesin ohjeesta ja huolittelin kiinteillä silmukoilla vikkuukoukun kanssa reunuksen. Lankoja en päätellyt sen kummemmin, solmin ne tiukalle jo kudonta vaiheessa ja pätkäisin vain hapsut lyhyemmiksi.

Hihoja jouduin tekemään kolme kappaletta. Ensimmäisestä tuli mielestäni oudon iso, mutta en tajunnut sitä tehdessäni siinä mitään ihmeellistä. Toisen, kun sain valmiiksi ja vertasin ensimmäiseen tajusin heti, mikä ensimmäisessä oli vikana: olin tehnyt aloitussulmikat kaksinkertaisella langalla ja hihasta tuli noin 10cm liian leveä. Siispä kolmannen hihan kimppuun ja siitä sain tehtyä samankokoisen toisen hihan kanssa.

Tänään yhdistin kappaleet ja pyörittelin samalla ylimääräistä hihaa. En raaskinut sitä heittää roskiin, vaan päätin yhdistää hihan suorat osat keskenään, hieman toistensa päälle ja kas!

Mukavan lämmin huivi!

Villasukat varpaista varteen magic loopilla

Koskapa tuo magic loopilla tekeminen oli suhteellisen hauskaa ja vaivatonta touhua, eikä varpaista varteen tehdyt sukatkaan mitkään mahdottomat toteuttaa, päätin yhdistää molemmat ja hauskaahan se oli!

Malli: Novita sukkalehti, malli Ö, kohoneulesukat

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita 7-veljestä raita

Puikot: 3,5 Knit Pro pyöröt

Koko noin 38/39

Hieman huono tuo kuva valmiista sukista, kännykällä otin ja kun piti jättää salama pois, niin kaikki tärähdykset ja värähdykset sumentaa kuvaa. Mutta katselkaa sitä hieman kauempaa, niin ei näytä niin epäselvältä :)

Sukkien tekeminen siis alkoi varpaista, mikä tarkoitti googlettamista ja sieltähän löytyikin varsin mukava video silmukoiden luomiseen pyöröille kaksia sukkia varten. Silmukoiden luomisen opettelelin tältä videolta, joka on TiiCasan video ja taitaapi tuotapa olla turkkilainen silmukoiden luomistapa. Hauska ja nopea ja helppo jatkaa. Silmukoiden luomisen jälkeen kudoin kaksi kerrosta ja aloitin lisäkykset. Silmukkamäärä puikoilla oli kärjessä 12 silmukkaa kummallakin puikoilla ja lisäysten jälkeen silmukoita oli 24 silmukkaa puikolla, yhteensä siis 48 silmukkaa. Lisäykset tein sovittamalla sukkaa jalkaan ja lisäykset tulivat epätasaisesti, mutta omaan jalkaan sopiviksi.

Sukkien tekeminen on tarkkaa puuhaa ja siksipä meillä on virallinen laadun tarkkailija, Viiru, joka aina käy tarkistamassa sekä langan että tuotteen sen jokaisessa tekovaiheessa. Tässä sukat, kun lisäyksiä on tehty 10 silmukan verran. Silmukat lisäsin molemmin puolin sukan sivuja sekä jalkapöydän että jalkapohjan puolelle. Lisätty silmukka nostettiin edellisen kerroksen silmukasta ja kudottiin normaalisti oikein.

Malli neule sukkien kohopintaan oli suunniteltu perinteiselle tavalle tehdä sukat sukkapuikoilla varresta aloittaen, joten mallineuleen alkaessa heti lisäysten jälkeen käänsin Novitan sukkalehden ympäri ja seurasin mallikertaa nurin perin. En tiedä, olisiko sillä ollut juurikaan väliä, mutta ainakin näin tehden pinta mielestäni näyttää samalta, kuin alkuperäisessä kuvassa. Mallikerta koostui 4 silmukasta ja 8 kerroksesta, joissa vuorottelivat oikeat ja nurjat silmukat. Jalkapöydän päälle tein kohoneuletta ja jalkapohjan tein sileällä neuleella. Toisen sukan lanka tuli kerän sisältä ja toinen kerän päältä.

Sukkia oli helppo kokeilla jalkaan samaan aikaan, kun työ eteni ja näin sain soivettua kantapään sopivaan kohtaan. Tällä kertaa en halunnut tehdä tiimalasikantapäätä, vaan etsin netistä kantapään ohjeen, joka miellyttäisi omaa silmää enemmän. Löysinkin sellaisen Tuijan jutut -blogin kautta. Kantapään nimi on Sweet Tomato Heel ja se tehtiin lyhennetyin kerroksin, mutta helpommin kuin tiimalasikantapää ja lopputulos on mielestäni silmään kauniimpi ja paremmin jalkaan istuva.

Kantapäät muodostuivat kolmesta kiilasta, joiden väliin kudottiin kierros koko sukan ympäri. Tämä kantapää on sellainen, jonka pystyy toteuttamaan myös varresta aloitettuihin sukkiin, jota tulen varmasti kokeilemaan jossain vaiheessa.

Sukista tuli pitkävartisemmat kuin alunperin aioin, sillä päätin kutoa langan loppuun asti ja sitä jäikin vain noin metrin mittainen pätkä. Hieman harmittaa, että en tajunnut varren edetessä lisätä silmukoita pohkeen kohdalle, nyt sirot sukat jäävät omien paksujen pohkeideni vuoksi ryttyyn, mutta toisaalta, kauniit ja lämpimät ne on silti.

Ja kammoni raitalankoja kohtaan alkaa poistua, kuin myös pikkutarkkuus siinä, että raitojen pitää kulkea samassa tahdissa molemmissa sukissa tai sukat näyttävät parittomilta.

Villatakki

Aloitin tammikuun lopulla tämän villatakin ja sain sen tänään valmiiksi. Kirjan Ekotekoja neuloen ja virkaten löysin kirjastosta ja sitä siellä selaillessa jo huomasin tämän villatakin mallin ja siihen tykästyin. Kirjan toinen kirjoittaja Vickie Howell on tv-ohjelmasta Knitty Gritty, joka Suomessakin pyörii LIV-kanavalla aika-ajoin muistaakseni Neulekerho- nimellä. Jos joku muistaa paremmin, korjatkoot :)

Villatakin tekeminen oli riittävän aivotonta tasaista aina oikeaa, mukana kuitenkin muutama kiva "jippo", joita tehdessä ei tuntunut tylsältä puikotella aina oikeaa kerros toisensa jälkeen.

Ohje: Ekotekoja neuloen ja virkaten -kirja

Vickie Howell & Adrienne Armstrong

Lanka: Novita Hanko

Puikot: nro 6

Villatakki aloitettiin takakappaleesta, joka oli helmasta kaulukseen aina oikeaa, sivuilla kavennukset ja lisäykset muotoilivat kappaletta vyötäröltä mukavasti. Muutoin takakappale oli varsin yksinkertainen ja nopea tehdä. Vasempaan etukappaleeseen tehtiin tekstin mukaan pitsineulosta helmaan ja samalla "nappilistaan", johon ei kuitenkaan nappeja tule, tehtiin etupuolella kaksi viimeistä silmukkaa nurin ja vastaavasti nurjalla kaksi ensimmäistä oikein ja tämä jatkui aina olkapäälle asti kauluksen kavennuksissa. Oikea etukappale tehtiin vasemman peilikuvaksi, poikkeuksena pitsineule, jota ei etukappaleeseen ohjeessa tullut, enkä sitä myöskään tehnyt.

Pitsineule vasemmasta etukappaleesta hieman lähempää. Tuota pitsineuletta oli hankala mielestäni tehdä, koska siihen ei ollut ruutupiirrosta, vaan ohje oli kirjallisessa muodoss.

 

Hihat tein muutoin ohjeen mukaan muuten, mutta jatkoin hihansuussa oikeassa hihassa pitsineuletta kahdesti ohjeen läpi ja vasemmassa tein pitsineuleen vasta kyynärtaipeen kohdalle, josta alkoi hihan levennykset. Oikea hiha kudottiin kahdessa osassa, jotka liitettiin yhteen niin, että nurja kerros tuli näkyviin ja siitä hauska "panta" kyynärtaipeen kohdalle.

Villatakki on vielä höyryttämättä, mutta en malttanut olla kuvaamatta sitä. Hanko lankana oli mukava neuloa, ainoa miinus siinä mielestäni oli se, että lanka on löyhäkierteistä (se kai on oikea termi) ja tuntui, että lanka kierteelle mennessään avautui. Lanka sisältää 50% kierrätyspuuvillaa ja 50% akryyliä, joten se liukui suhteellisen hyvin puikoilla, mikä välillä aiheutti sen, että silmukoita putoili kappaleiden reunoissa. Itselläni käsiala on nurjalla löysähköä, mutta oikealla puolella taas suhteellisen napakkaa.

Villa takki on miellyttävä päällä ja pääsee varmasti käyttöön piankin. Mallina villatakki oli helppo tehdä, joten ehkäpä tulee tehtyä toistekin. Lankaa voisi kokeilla vaihtaa. Alkuperäisessä ohjeessa lankasuosituksena oli Zitron Nimbus- lanka, joka on luomulaatuista merinovillaa, 100 m/ 50g, neuletiheys 12 s ja 20 krs sileää neuletta = 10x10 cm. Puikkosuositus 8 tai käsialan mukaan. Hanko- langassa noin 104m /100g, neuletiheys 13 s ja 18 krs 10x10cm, puikkosuositus 6.

Olgat Magic Loopilla

Kun kerran sain sukat tehtyä varpaista varteen, niin päätin kokeilla ja opetella myös paljon puhutun ja kehutun magic loop- tekniikan. Hyvinä opetusvideoina käytin Cuff Down Socks Two At A Time - videota sekä Very Pink Knits:in Learn to Knit Magic Loop Socks - videoita, joita on yhteensä seitsemän, jokaiseen vaiheeseen sukan tekemiseen. Ensimmäisen videon avulla loin silmukat puikoilla ja Very Pink Knits:in videoiden avulla tein kantapään, kiilakavennuksen ja kärjen. Noissa Very Pink Knits:in videoissa on yksi sukka työn alla ja koska itse tein kaksi sukkaa kerralla, piti hieman soveltaa videoiden oppeja, mutta hyvin ne sukat silti valmistuivat.

Ihan ensimmäisenä kävin Lahdessa Kärkkäisellä ja ostin sieltä Knit Pron pyöröpuikkosetin, jossa on kahdeksat puikot ja neljä eri mittaista vaihdettavaa "kaapelia", tässä tapauksessa kuitenkin jonkin sortin muovia.

Hiemanhan tuo kallis setti oli, mutta toivottavasti sitten myös kestävä. Hyvänä pidän sitä, että kaapelit saa puikoista irti ja vaihdettua nopeasti toisiin. Lisäksi mukana tuli jonkin sortin stopparit puikkojen päihin laitettavaksi silloin, kun työ on tauolla. En vielä niitä stoppareita ole kokeillut, mutta ehkäpä niitäkin tulee kokeiltua jossakin vaiheessa.

Itse sukan tekeminen oli helppoa ja nopeaa ja Olga- sukka on kauniin mallinen ja tässä sukassa raitalanka näyttää myös kauniilta. Tarkoitus on tehdä toisetkin, kunhan nyt ensin teen tässä sukkien välissä jotain muuta.

Tässä jo varret hyvässä vauhdissa. Yksi vihre tuli tuohon varteen, mutta eipä se haittaa, kun en ajatellut kävellä sukat jalassa niitä kaiken aikaa tuijottaen.

Tässä ovat valmiina jo kantapäät ja kiilakavennuksia varten nostettu silmukat ja aloitettu jo kavennuksiakin. Kavennukset tein siten, että kavesin ensin 3 kertaa jonka jälkeen tein 1 välikerroksen, 2 kavennusta, 1 välikerros ja 2 kavennusta. Kantapääksi päätin tehdä ristiinvahvistetun kantapään, koska se on koristeellisempi, kuin tavallinen vahvistettu kantapää. Kantapään tein muutoin magic loop tekniikalla, paitsi kantapään kavennuksen, jonka kudoin kantapää kerrallaan.

Ja tässä juuri valmistuneet sukat. Mukavasti meni kaksi viimeistä sairauslomapäivää tätä opetellessa ja tehdessä. Vielä opettelen tekemään sukat magic loopilla varpaista aloittaen, sen verran pitää olla haasteita elämässä :)

Seuraavat työt kolkuttelevat jo mielen sopukoita ja langatkin ovat valmiina, joten nyt pitää vain päättää kumman tekee ensin.

Villasukat varpaista varteen

Paljon on Facebookin Neulonta ryhmässä ollut ihania kuvia varpaista aloitetuista sukista ja pitihän sitä toki itsekin moisia ihmetyksiä kokeilla. Kun sain pojan villatakin valmiiksi kaivoin lankakätöistäni Novitan Nalle lankaa ja nro 3 sukkapuikot. Ohjeen löysin Novitan Sukkalehdestä.

Malli: Novita Sukkalehti, malli e (pitsisukat)

Suunnittelija: Riitta Karppinen

Lanka: Novita Nalle luonnonvalkoinen (100g)

(ohjeessa Nalle Aloevera luonnonvalkoinen)

Puikot: sukkapuikot nro 3

Koko: 39/40

(ohjeen mukaan koko 30-38)

Alkuperäisessä ohjeessa sukka aloitetaan 8-10 ketjusilmukalla (virkkuukoukulla). Itse hetken ohjetta pähkäiltyäni päädyin luomaan 10 silmukkaa kaksinkertaisella langalla ja siitä siirtämään silmukat neljälle puikolle, 5 jokaiselle. Hieman oli ahdasta aloittaa kärjen lisäyksiä, mutta hyvin se lähti sujumaan hetken temmellyksen jälkeen. Alussa siis lisättiin ohjeen mukaan I ja III puikon ensimmäisten silmukoiden molemmin puolin langankierrolla silmukoita joka toinen kerros niin kauan kunnes työssä on 60 silmukkaa. Tämän jälkeen neulottiin kerros oikeaa ja aloitettiin ruutupiirroksen mukainen pitsineule I ja II puikoilla, jonka mallikerta oli 5 silmukkaa ja 9 kerrosta. Puikoilla III ja IV kudottiin sileää.

Hieman ihmettelin, kun silmukoita lisäilin, että sukka näytti menevän kieroon ja pitsineuleen aloituksen jälkeen ei mielestäni pitsi tullut keskelle jalkapöytää vaan näytti kiertyvän jalkapöydän sivulle. Siispä päädyin purkamaan ensimmäiset pitsikerrokset, järjestin silmukat puikoille niin, että jokaisella puikolla oli 15 silmukkaa, jalkapöydän silmukat sijoittuivat puikoilla I ja II ja jalkapohjan silmukat puikoille III ja IV. Ohjeessa tätä silmukoiden tasailua ei mainittu, joten entiedä olisiko tuota pitänyt lainkaan tehdä, tein kuitenkin.

Kantapääksi tehtiin tiimalasikantapää lyhennetyin ja pidennetyin kerroksin. Ohjeen mukaan en kantapäätä osannut aloittaa, joten hain kuvalliset ohjeet Ullaneuleen sivuilta ja sainkin tehtyä kantapään ensimmäiseen sukkaan hieman onnahdellen. Toisen sukan kohdalla kantapää tulikin tehtyä sujauksessa. Ainoa vika tässä kyseisessä kantapäässä näissä sukissa oli se, että siitä tuli mielestäni liian pitkä, koska en kokeillut sukkaa tässä vaiheessa jalkaan lainkaan. Ehkäpä sovittaminen ja muutaman silmukan kutominen yhteen olisi tehnyt kantapäästä sopivamman, nyt se on kovin löysä ja jää töröttämään ikävästi kantapään taakse.

Kaiken kaikkiaan sukat oli miellyttävä kutoa, pitsineuleen kaavan oppi nopeasti ulkoa ja sukat valmistuivat nopeasti. Aloitin perjantaina ja sain nämä eilen illalla tehtyä loppuun. Olisivat varmasti valmistuneet jo aiemmin, mutta koulutehtävien kanssa vietetty päivä häiritsi pahasti tätä harrastusta.

Ehkäpä kuitenkin teen toistekin sukat varpaista varteen, ei se niin vaikeaa ollutkaan, kuin mitä aluksi luulin.

Pojan villatakki

Poika pyysi tekemään villatakin, koska sopivaa villatakkia ei enää vaatekaapista löytynyt. Siispä tuumasta toimeen. Ensin etsittiin kaikista mahdollisista lehdistä sopivaa mallia ja mietittiin sopivaa väriä lankoihin. Lopulta löytyi yksi malli joka miellytti ja väriksi valikoitui vaalea haramaa. Loppupelissä vaihdoin mallin toiseen, samanlaiseen ja aloitin työn.

Malli: Novita 7-veljestä lehti, malli nro 1

Lanka: Sukkalanka Tuomas

Puikot: nro 4

Koko: S

Otin malliksi 7-veljestä lehden mallin nro 1, jossa on miehen Jussi-neuletakki. Lanka Sukkalanka Tuomas tuntui hyvältä kutoa ja se liukui hyvin puikoilla. Malli on yksinkertainen ja nopea tehdä, kun jätin raidat ja ruudut pois. Villapaita valmistui noin viikossa ja tänään sain aikaiseksi ja ompelin siihen napit. Omaa silmää takki miellyttää ja poikakin sanoi, että sitä on mukava pitää, se on lämmin ja tuntuu hyvältä. Tuomas ei tunnu niin kutittavalta langalta kuin 7-veljestä, koska siinä on akryyliä mukana. Villaa langassa on 40%, akryyliä 35% ja polyamidia 25%. Langan menekki vastasi suurin piirtein ohjeen menekkiä eli noin 450g.

Hieman on takissa kasvunvaraakin laskettu mukaan ja hyvä niin, sillä poika kasvaa sellaista vauhtia, että jäänee pieneksi vuoden sisällä.

Virkattu huivi

En ole oikein kummoinen virkkaaja. Yhden päähuivin olen tehnyt virkkaamalla ja siihenpä ne ovat jääneet, nuo virkkaamiset. Ennen joulua löysin laatikoistani useamman kerän Rose Mohair lankaa ja selailin lehtiä löytääkseni mukavan mallin.

Ohje: Novita talvi 2012

Malli nro: 15

Suunnittelija: Lea Petäjä

Lanka: Novita Rose

Virkkuukoukku: nro 5

Huivin virkkaamisen aloittaminen tuntui mahdottomalta työltä. Aloitin reippaasti, tein 110 ketjusilmukkaa ohjeen mukaan (hyppäsin heti noiden hapsun tekemisten ohitse) ja lähdin seuraamaan mallipiirrustusta. Ensimmäisen ketjusilmukkalenkkirivistön jälkeen huomasin, että joko olen laskenut väärin omat ketjusilmukkani aloituksessa, liittänyt väärin ketjusilmukkalenkkejä aloitusketjusilmukoihin tai sitten ohjeessa oli virhe, sillä en saanut lenkkimäärää täsmäämään sopivasti aloitusketjuun. Päädyin siihen, että olen laskenut väärin jossain kohtaa, mutta en kuitenkaan viitsinyt purkaa työtä, joten jatkoin vain eteenpäin.

Työ oli pitkään tauolla ja puikkolaatikossa kerällä, piti ehtiä tehdä villasukkaa sinne ja tänne, pipoa ja myssyä joululahjaksi ja vielä opiskella ja käydä töissäkin. Nyt sairauslomalla, kun ei oikein muutakaan voi, kun vuoroin istua, seistä, kävellä ja maata, niin oli aika kaivaa huivi taas puikkolaatikosta ja jatkaa työtä. Kun pääsin ideasta selville, työ tempaisi mukaansa ja huivi valmistui kahdessa päivässä. Hapsu leikkasin ja kiinnitin viimeiseksi.

Lankaa taisi kulua ohjeen mukaan 4 kerää, en laskenut tai merkinnyt ylös mihinkään omaa langan kulutustani. Hapsujen teon jälkeen lankaa jäi jäljelle pieni möttönen. Tosin lankalaatikoista löytyy Rose Mohairia vielä useampikin kerä, muutamassa eri sävyssä, joten ehkäpä jotakin vielä niistäkin saan aikaiseksi.

Huivi on ilman hapsuja 150 cm pitkä, hapsut ovat taitettuna noin 15cm pitkiä ja niitä on molemmissa reunoissa 26. Auringonpilkun kohdalla huivin ja päiväpeittojen alla lymyilee kissamme, joka löysi makuuhuoneen lämpimimmän kohdan :)

Seuraavaksi työksi onkin esillä jo sopivasti pojan villatakin kokoaminen.