perjantai 2. tammikuuta 2015

Muutama pipo viime vuodelta

Pipo kummipojalle valmistui pukinkonttiin Novitan Heijastus langasta. Silmukoita 48, alkuun 2o 2n joustinta 10 kerrosta, sen jälkeen 5 kerrosta sileää oikeaa ja kavennukset puikon alussa ja lopussa joka toisella kerroksella ja lopuksi lanka silmukoiden läpi ja kiristys.

Novitan Heijastus langasta valmistui myös pipo kummipojan pikkusiskolle, josta taisi tulla liian iso, mutta eipä ainakaan kiristä päätä :)
Tämän pipon tei myös Novitan Heijastus langasta, tarkoitus oli mennä samaiselle kummipojan pikkusiskolle synttärilahjaksi, mutta tästä taisi tulla liian tiukka tuon kirjoneuleen osalta, että en tiedä onko pipo käytössä lainkaan. Voihan sitä käyttää vaikka nukella, jos ei muuta käyttöä keksi.

Äidille tein Myboshi langasta virkatun pipon joululahjaksi. Ohjeen äiti löysi ET-lehdestä. Ohjeesta en oikein ymmärtänyt, että miten pipo tulee tehdä, joten kaivoin netistä videon, jonka avulla sain lopulta pipon tehtyä. Tupsun tein Novitan isoimmalla tupsukehikolla, joka oli jäljellä ja ainoa, jota koira ei ollut saanut suuhunsa ja rikkonut.

Joululahjasukat

Sain valmiiksi joululahjaksi aloitetut sukat, jotka eivät ehtineet Pukin konttiin viime jouluksi, joten olenpahan kerrankin ajoissa ja vien tämän vuoden lahjan ensi viikolla saajalleen jalkoja lämmittämään.
Malli: perussukka (oma)
Lanka: 7veljestä raita
Puikot: 3,5
Koko: 38
magic loop
Kantapään tein vahvistettuna 2o 2n neuloksena ja siitä tulikin mukavan napakka, joka toivottavasti kestää käytössä saappaassa ja turvakengässä.
Nilkkaan tein resorin 2o 2n, samoin jalkapöytään kiilakavennusten jälkeen ja vaihdoin sileäksi oikeaksi kärkikavennukseen.
Kärkikavennukset aloitin ulkoreunoista ja kavensin joka toisella kerroksella niin kauan, että puikoilla oli jäljellä 12 silmukkaa, jonka jälkeen kavensin molemmista reunoista 1 silmukan joka kerroksella kunnes jäljellä oli enää 6 silmukkaa. Päättelyn tein neulalla silmukoiden.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Kiitokseksi

Malli: Tarja (oma)
Lanka: 7veljestä
Puikot: 3,5
Koko: noin 37

Etsin pitkään sukan mallia, jonka kelpuuttaisin puikoilleni seuraavaksi. Sukat olisivat kiitos kahdeksasta vuodesta esimiehisyyttä, kannustamista, neuvoja ja tukemista. Sukat tulisivat esimiehelleni, joka on jäämässä eläkkeelle. Selasin sukkamalleja siellä ja täällä, mutta sopivaa ohjetta tai mallia en löytänyt, niinpä tein oman ohjeen ja mallin; hieman pitsiä,  vähän valepalmikkoa ja sopivasti sileää.

Kerttu -sukat Kerttu-tädille

Kerttu -sukkia olen katsellut ja monen kerran miettinyt, että sellaiset pitäisi tehdä. Kävimme perheen kanssa Kokkolassa asuvan 91-vuotiaan Kerttu-tädin luona Joulun jälkeisenä lauantaina ja päätin tehdä hänelle sukat lahjaviemisiksi. Mikä olisikaan ollut parempi malli, kuin Kerttu -sukat. Toinen sukka valmistui nopeasti, toisen kanssa piti hetki miettiä ja purkaakin, ennen kuin lähti sujumaan. Pitikin aloittaa Uusi Sherlok -sarjan katsominen Viaplaystä samalla, menivät rivit ihan sekaisin Benedictiä katsoessa.

Sukkiin tein ristiin vahvistetun kantapään, mikä kuvassa ei pääse oikeuksiinsa, lanka kun oli aniliinin punaista 7veljestä ja todella hankalaa kuvattavaa varsinkaan liikkuvassa autossa puhelimen kameralla. Ohje Kerttu -sukkiin löytyy täältä .


torstai 23. lokakuuta 2014

Raitasukat


Lanka: Novita 7 veljestä jämät
Puikot: KnitPro Karbonz 3,5
Koko: noin 36
tehty pojan jalan mukaan

Esikoisen sai omat raitasukkansa jo aiemmin ja ehdin näitä kuopuksenkin sukkia aloittaa jo yli kuukausi sitten ja sain toisen sukan valmiiksi. Pari on odottanut inspiraatiota, että saisin sukat valmiiksi. Viime viikolla aloitin vihdoin toisen sukan tekemisen ja laivaristeilyllä sain sukan valmiiksi. Ikäänkuin palkintona siitä, että sain yhden koulukirjan luettua ja sain vihdoinkin kiinni lopputyöni ideasta ja sain useamman sivun sitä paperille ja opettajalle laitettua ennen risteilyä, olikin mukava tarttua pitkästä aikaa puikkoihin ja kutoa sukka valmiiksi. Ja sopivasti näille pakkaskeleille, jotka taitavat jo ensi viikolla vaihtua taas plussa keleihin ja vesisateeseen.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kehruu värttinällä, osa 2

Tänään kehruukurssilla opettelimme kehräämään värttinällä muun muassa silkkiä ja viskoosia, angorakanin, alpakan ja laaman villaa sekä sarisilkkiä. Kokeiltavana oli myös pellavan kehruuta halukkaille. Osalla kurssilaisista oli mukana omia materiaaleja, muun muassa koirankarvaa. Lisäksi saimme pikaisen opetuksen karstaamisesta. Tämäkin päivä oli täynnä mukavaa seuraa ja hyviä juttuja.

Tämän päivän ehdottomasti suosikkini oli tämä kierrätys sarisilkki kuidun sekä värjäty silkin yhdistelmä. Pelkästään tästä värien iloittelusta tuli hyvälle mielelle, mutta lanka toi mieleen myös mummolan räsymatot, pehmeät ja paksut, lämpimät jalan alla. Tätä täytyy saada lisää, mielessä siintelee jo idea jos toinenkin, mihin tätä voisi käyttää.

Toinen hauska yhdistelmä tuli silkin ja viskoosin liitosta. Viskoosia oli silkin tavoin helppo kehrätä ja siitä sai suhteellisen tasaista lankaa. Kerrattuna silkki ja viskoosi eivät niin hyvin toisten lomiin kiertyneet, että siitä olisi saanut jämäkkää lankaa, mutta molempien raaka-aineiden pehmeys innosti taas ideoimaan tälle parivaljakolle käyttökohteita.

Ehdottomasti päivän haastavin kehrättävä oli angorakanin villa. Villa oli silkkisen pehmeää ja todella liukasta. Se oli myös suhteellisen lyhyt kuituista, joten somert saivat vilistää angoratupsujen ja muodustuvan langan välillä nopeasti. Ja jos vähänkään jäi kuuntelemaan toisten keskusteluja, katkesi lanka kiertyessään liian ohueksi tai kun unohti päästää lisää villaa värttinän vauhtiin, putosi värttinä lattialle.

Alpakan ja laaman villoista tuli lämpimän tuntuista lankaa, jota olisi voinut kehrätä vaikka koko päivän. Molemmat olivat luonnonväreissään ja siltikin, molemmat olivat paljon kauniimman värisiä, kuin yksikään ruskeaksi tai harmaaksi värjätty ostolanka.

Angorakanin villa sekä laaman villan sekoituslanka oli paksua ja möykyistä, sillä angora lyhyenä liukkaan kuituna oli vaikeammin hallittavissa, kuin laaman pidempi ja karkeampi villa ja angora luikui sormista vikkelämmin isoiksi möykyiksi. Efektilankaa, totesivat muut ryhmäläiset ja taas jatkettiin.

Kehruupäivän päätteeksi sormet olivat kipeät ja hartiat jumissa ja tuntui, kuin ei olisi muistanut hengittääkään koko päivänä. Paljon uutta ja ihanaa tuli opittua, oma värttinä matkasi kotiin ja paperikääreessä odottaa vielä tumman harmaata kampatopsia langaksi muotoutumista.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Kehruu värttinällä- kurssi

Tänä viikonloppuna osallistun esikoisen kanssa Kouvolan kansalaisopiston Kehruu värttinällä kurssille. Tänään oli kurssin ensimmäinen päivä ja pääsimme heti alku höpinöiden jälkeen saimme värttinät ja kampalangat eteemme ja aloitimme työt. Alkuun tuntui, että villa ei veny mihinkään ja se vain pakkautuu isoiksi paakuiksi. Yllättävän nopeasti kehruuseen ja värttinään pääsi sinuiksi ja alkoi jonkinlaista lankaa muodostumaan. Kaksi ja puoli tuntia meni nopeasti ja ruokatauon jälkeen jatkoin uudella innolla. Opettaja oli mukava ja samoin muut ryhmäläiset. Juttua riitti niin langoista kuin maanviljelyksestä ja Grimmin saduista.

Villa on suomenlampaan villaa ja kampavillaa, pehmeää ja pitkäsäikeistä. Villa on luonnonväreissä. Kuvassa värit hieman vääristyvät. Tummanharmaa on oikeasti todella tummaa, melkein hiilen väristä. Edessä vasemmalla on vaaleaa harmaata ja lisäksi tarjolla oli ruskeaa sekä valkoista. Värttinät olivat opettajan itse tekemät.

Oma lankakeräni, painoa 92g, lanka kerrattuna, kaksisäikeisenä. Tämän siis sain aikaiseksi noin neljässä tunnissa. Oikein olen onnellinen omasta saavutuksestani, ensimmäistä kertaa elämässäni lankaa kehräsin.

Antti käytti valkoista, ruskeaa ja harmaata omassa langassaan, painoa kerällä 74g, lanka kertaamatonta, yksi säikeistä. Antti on värttinällä kehruuta saanut opetella koulussa saman opettajan ohjauksessa, joka meille tänään kehruuta opetti. Antin lanka on hauskaa "efektilankaa" kuten opettaja ja muut ryhmäläiset sanoivat, kun pohdittiin omien lankojen ulkonäköä; välillä erittäin ohutta ja tiukka kierteistä, välillä paksumaan ja löysäkierteisempää.

Tästä harmaasta villasta Antti aloitti tekemään oikein paksua "fanttilankaa". Katsotaan jaksaako jatkaa huomenna, vai kiinnostaako enemmän angoran ja muiden villojen sekä kuitujen kehrääminen.