Jotain omaa ja saatua

Palasin töihin viime viikolla kesäloman jälkeen. Kiirettä piti, mutta se ei ollut pääasiani. Aiemmin kesällä olin eräälle asukkaalle (95 v) suurentanut erään virkkausohjeen A3 kokoon, jotta hänen olisi siitä helpompi nähdä virkattava kuvio. Itse olin unohtanut koko asian, kunnes tuli tapaamaan minua työpäivän lopulla lauantaina ja antoi rollaattorinsa korista pienen pussin, josta paljastui kaunis virkattu liina.

Työ on kaunis ja oli niin otettu saamastani lahjasta. Asukas oli päättänyt kiittää minua avusta tuon ohjeen suurentamisen kanssa ja tehdä minulle tämän liinan. Liina on kaunis ja virkkausjälki tasaista, vaikka kädet hieman tärisevätkin. Ja ne tunnit, joita tämän liinan tekemiseen on käytetty, voih en voi edes ajatella.

Mallin nimi on kuulema Sinivuokko, mutta on nyt tehty valkoisesta, hieman paksuhkosta ja pehmeästä langasta ja on siksi Valkovuokko. Liina pääsi arvoiselleen paikalle, isäni tädin jäämistöstä peräisin olevalle vanhalle olohuoneen pöydälle, nämä jotenkin niin sopivat hyvin yhteen.

Oma virkkaukseni ei niin suuritöinen ollut. Sain uuden puhelimen ja sille piti suunnitella tietenkin suojapussi. Selailin erilaisia virkkauskirjoja ja etsin mieleistä pintakuviota pussiin. Päädyin lopulta simpukkakuvioon. 32 ketjusilmukkaa riitti hyvin leveydeksi ja pituutta tein niin paljon, että sain taitettua pienen läpän, joka sulkee pussin. Vielä pitää keksiä siihen jokin kiinnityssysteemi, varmaankin nappi tai pari.

Sisälle ompelin monen mutkan jälkeen vanhasta lakanasta sisupussin lisäsuojaksi. Lakanasta on nyt revitty kierrätykseen matonkuteita ja ne odottavat yhteenompelua ja jatkojalostusta. Aikaimoinen taistelu tuon sisäpussin kanssa käytiin ja lopulta huomasin ommelleeni pussin väärin päin kiinni. Mutta en jaksanut enää ruveta sitä purkamaan ja uudelleen kiinnittämään, eipähän sinne pussin sisälle kenenkään tarvitse katsella ja kännykkäni tuskin pahaa tykkää, vaikka sisäpussin saumat siellä seurana onkin.

Lanka: Novita Kotiväki

Virkkuukoukku: 1,5

Sisusta: vanha lakana

Lehtiostoksilla

Mökillä ollessa päätettiin käydä kirpputorilla kauppareissun yhteydessä. Kiva oli käynti, löysin vanhan lehden, jossa oli ihania ohjeita.

Kodin pukimet vuodeta 1956, 2 euroa

Ainakin nämä ihanat sukat pitää kokeilla tehdä, sekä tuossa kuvan alla oleva pitsihuivi. Tosin kaikkia varmasti tehdäänkin sitten kauan ja hartaasti, sillä ohjeet ovat hieman erilailla kirjoitettu, kuin mihin on itse tottunut.

Villasukkaa

Lanka: 7 veljestä raita

Malli: omasta päästä yhdistellen kaikkea mukavaa

Koko: noin 35 (kuopuksen jalkaan sopiva)

Puikot: 3,5

Magic Loopilla varpaista varteen

Kyseinen lankakerä on odottanut puikoille pääsemistä jo pitkään laatikossani. Vihdoin sain inspiraation kutoa langasta villasukat. Aloitin varpaista ja jatkoin pintaneuleella ja 4 silmukan palmikolla kohti kantapäätä ja siitä varteen. Kantapääksi tein jälleen Sweet Tomat Heelin, josta on muodostumassa suosikkini. Silmukat loin kieputtamalla lankaa molempien puikkojen ympäri, joka on myös mieluinen tapa sukka varpaista aloitettaessa. Lankaa jäi vielä kerästä toisiinkin lasten sukkiin, jotka pääsevät varmasti puikoille, kunhan saan tällä hetkellä puikoilla olevat sukat valmiiksi.

Matkasukat

Lähdimme perheen kanssa sunnuntaina aamupäivällä ajelemaan kohti Savonlinnaa ja Ooperajuhlia. Kesän kohokohta. Alkumatka meni ihmetellessä ja Mikkelissä pysähdyimme ABClle ostamaan ruokaostokset. Tokikin silmiin tarttui lankahylly, jossa muutamia lankoja oli tarjolla. Hyllyssä oli ainokainen 7 veljestä Papukaija kerä ja sen nappasin mukaan kera uusien puikkojen. Omat puikot ja langathan kannattaa jättää kotiin matkasta, jotta on ihan pakko ostaa uusi lanka ja puikot, että saa jotakin tekemistä käsilleen ja matka taittuu nopeammin.

Koskaan aiemmin en ole mitään autossa kutonut tai virkannut muutamaa minuuttia kauempaa, sillä alan voida hyvin herkästi pahoin auton kyydissä. Jostain syystä nyt takapenkillä istuessani ei tehnyt tiukkaakaan suihkua puikolla sukkaa tulemaan.

Lanka: Novita 7veljestä Papukaija

Puikot: 3,5

Malli: yhdistellen kaikkea mikä kivalta tuntui

Koko: oma jalka (noin 39)

Päätin aloittaa sukat kärjestä ja samaan syssyyn harmittelin, että olin ottanut hyllystä tavalliset sukkapuikot pyöröpuikkojen sijaan. Toisaalta, tokkopa hyllyssä olisi pyöröpuikkoja edes ollut. Ainakaan en niitä huomannut. Olisin voinit siis tehdä molemmat sukat yhtäaikaa.

Aluksi loin 6 silmukkaa yhdelle puikolle ja kudoin ensimmäisen kerroksen oikein. Poimin luontikerroksen pohjalta 5 silmukkaa, jotka kudoin samantein oikein. Jaoin oikein kutoen silmukat neljälle puikolle, neljännen kohdalla kudoin ensimmäisen silmukan oikein ja seuraavan etu ja takareunasta oikein. Lopulta jokaisella puikolla oli kolme silmukkaa. Lisäykset tein jokaiselle puikolle aluksi joka kerroksella puikon alussa ja lopussa ja kun puikolla oli riittävä määrä silmukoita, tein lisäykset joka toinen kerros, kunnes puikoilla oli 12 silmukkaa jokaisella. Sitten vain tikuttelin menemään sileää oikeaa kantapäähän asti.

Kantapääksi päätin tehdä Sweet Tomato Heelin ja siitä tykkään aina vaan enemmän ja enemmän. Tästä kantapäästä tulee mielestäni kaunis ja sopii tällaiseen sitä sun tätä -sukkaan oikein hyvin. Varreksi päätin tehdä evakkosukan varren siten, että ensin tein 10 kerrosta 2 o 2 n -joustinta, sen jälkeen kudoin 8 kerrosta nurjaa, 8 kerrosta oikeaa, 8 kerrosta nurjaa ja 10 kerrosta 2o 2n -joustinta, joka tein kahteen kertaan.

Lanka alkoi kutomisen yhteydessä jostain syystä muuttua pinnaltaan rispaantuneeksi ja näyttää läheltä katsottuna siltä, kuin sitä olisi käytetty jo kerran pesukoneessa. Värit eivät mielestäni olleet lopulta niin kirkkaita, kuin kerän päältä olisi luullut. Lanka menetti jostain syystä värin kirkkautta kutomisen yhteydessä. Mutta muutoin lanka oli yllättävän sileää ja värit olivat kohdillaan. Ensimmäisen sukan kutomiseen käytin lankaa jonka kaivoin kerän sisältä, toisen sukan langan otin kerän päältä, siksi raidat eivät ole kohdillaan.

Isoäidinneliöihin hurahtanut

Eilen yritin jatkaa Asteri maton virkkausta, mutta vanhat poppanakuteet eivät soveltuneet trikookuteen jatkoksi, vaan katkeilivat kaiken aikaa. Ei auttanut muu, kuin pakata matto laatikkoon odottamaan trikookuteen saamista. Jotakin piti kuitenkin tehdä ja niinpä oli hyvä aika opetella Isoäidinneliöiden tekeminen. Hyvän linkin bongasin kerran Neulonta ryhmän sivuilta facebookista. Siinäpä sitä koukulla suihkittiin menemään ja helpoksisan se osoittautui, kun sekä näki, että kuuli ohjeen. Eilisen illan aikana valmistui ylärivi ja tänään ovat valmistuneet kaksi alempaa riviä. Suunnitelmissa peitto, katsotaan loppuuko into kesken, vai saanko tehtyä ennen kesälomaa (lomaan on 3 viikkoa aikaa) kaikki palat valmiiksi. Lomalla on sitten hyvää aikaa yhdistellä palasia toisiinsa.

Juhlatunnelmissa

Äitini täytti tänä Juhannuksena 70 vuotta ja synttäreille (jotka siis eivät ole synttärit, vaan kahvittelut korjaa äitini, jos häneltä kysytään) päätin tehdä lyhythihaisen boleron, jonka ohjetta olen vilkuillut Dropsin sivuilta aina, kun sinne olen eksynyt. Lankana on pitkään säilömäni kirpputorilta muutamalla eurolla mukaan tarttunut musta lanka, jonka alkuperää, valmistajaa tai nimeä en tiedä. Langat olivat valmiiksi kerittynä kerälle ja kun sitä kokeilin, tuntui se sormiin mukavan samettiselta. Lisäksi ostin Lahdessa Kärkkäiseltä Vallilan esittelyverhon, joka oli poistomyynnissä 10 eurolla ja ompelin siitä itselleni mekon.

Mekko: Moda 3/2010, malli nro 4

Kangas: Vallila "Kullanmuru"

Tarkoituksenani oli tehdä mekko aivan toisesta kankaasta, sekin varmaan aitoa retroa jostain 70-luvulta ja ilmeisemmin äitini vanha verho, mutta en sitä löytänyt mistään. Niinpä päätin poiketa Kärkkäisellä ja katsastaa sen kangastarjonna, mikä tietenkin koostuu pääasiassa verhokankaista ja valmiista verhoista. Ihastuin alun perin toiseen kankaaseen, mutta kun tämä kangas löytyi alelaarista ja siinä oli ihastuttavia isoja kukkia ja kunnolla väriä, päädyin tähän Kullanmuruun. Seuraavana päivänä kävimme poikien kanssa kirjastossa ja sieltä etsin käsityölehdistä kaavoja ja Modan lehdestä löysin tämän ohjeen.

Mekossa on hauskat taskut, jotka ensin meinasin jättää tekemättä, mutta päätin kuitenkin ne tehdä ja yllättävän kätevät ne on. On kerrankin mekon kanssa paikka, mihin laittaa kätensä :)  Mekon teon aloitin tänään puoli kuudelta aamulla ja ensimmäiset kolme tuntia meni kaavojen piirtämiseen ja kankaan leikkaamiseen sekä taskujen kanssa painimiseen. Loppu sujuikin yllättävän kitkattomasti ja hieman oioin ohjeista ja piirsin takakappaleen kankaalle taitteen kohdalle, joten säästyin pitkän takasauman ompelulta. Hihoissa, jotka eivät näy kuvissa, kun ovat boleron alla piilossa, pääsin testaamaan poimutuslangan ompelua, enkä sitä vieläkään oikein ymmärrä. Poimutusjalan kanssa ja ohjeita seuraamalla sain kuitenkin hihansuita hieman poimutettua, mutta vieläkin on itselläni epäselvää, pitääkö poimutuslanka poistaa vai ei, kun hiha ommellaan kiinni ja viimeistellään. Nyt en sitä edes olisi saanut, koska hihansuun käännös jätti poimutuslangan alleen, joten olkoon siellä. Kaavat täytyy säilyttää myöhempää käyttöä varten, kunhan löydän äidiltäni saaman kankaan, että pääsen tekemään toisen mekon.

Bolero: DROPS Design

Puikot: nro 4

Lanka: kirpputorilöytö

Boleron teon aloitin jo hyvissä ajoin tämän kuun alussa ja ajattelin sen olevan helppo tehdä. Lanka tuntui kädessä mukavalta, mutta kudottaessa se ei ollut niin mukava. Lanka tarttui kiinni kaikissa kohdissa, eikä luistanut muualla kuin puikoilla, joilta sitten silmukat putoilivatkin välillä kilpaa. Mallista poiketen tein jokaisen kerroksen väliin ylimääräisen kerroksen, että sain pitsikuviosta hieman suuremman ja joltain näyttävän, sillä langan laadusta johtuen siihen tuli välillä ylimääräisä "pitsejä" ihan kuin itsestään. Palmikot eivät langan laadusta johtuen olleet napakat eikä palmikko muodostunut tiiviiksi ylimääräisestä kerroksesta johtuen. Bolero tuntuu kuitenkin mukavalta päällä ja sehän sen tarkoitus kai onkin. Lopusta langasta varmasti jossain vaiheessa jotakin kehittelen, mutta nyt se saa jäädä tuonne rahin sisälle odottelemaan inspiraatiota, sen verran tuon langan kutominen sormiin ja ranteisiin otti, että ihan heti en siitä viitsi mitään tehdä.

Äidille sukat

Sukkia en olekaan pitkään aikaan tehnyt, joten pitkäperjantaina kaivoin langat sekä puikot esiin ja tulostin ohjeen Dropsin sivuilta ja istahdin sohvalle katselemaan elokuvia.

Malli: DROPS palmikkosukat

Lanka: DROPS Lima (65% villa, 35% alpakka)

Puikot: nro 4

Ohjeet läpi luettuani olin varma, että en koskaan selviä näistä sukista voittajana. Ohjeessa neuvottiin aika ajoin laittamaan merkkilankoja sinne ja tänne ja menin sekaisin jo pelkästään niistä. Päätin kuitenkin ruveta tekemään ja ilman minkäänlaisia merkki- tai apulankoja.

Alun joustinneuletta kudottiin ohjeen ja kaavion mukaan 12 kerrosta ja sen jälkeen otettiin mukaan palmikkokaavio. En ole kovinkaan kokenut palmikoiden tekijä, mutta pidän niiden monimuotoisuudesta ja kauniista pinnasta. Ohjeen palmikkoa oli helppo ja nopea tehdä ja sen oppi melko nopeasti ulkoakin, mikä nopeutti kutomista. Sukan sivujen ja etupuolen pitkä, kärkikavennuksiin asti ulottuva joustinkaan ei aiheuttanut kyllästymistä, sillä se ei ollut perinteinen kaksi oikein kaksi nurin.

Lankana DROPSin Lima on nopeata kutoa paksuutensa ansiosta, en olisikaan jaksanut ruveta ohuella langalla ja puikoilla palmikkoa vääntämään. Palmikoissa käytin apuna palmikkopuikkoa, mikä mielestäni oli kätevä käyttää. Sukista tuli lämpimät ja paksut, ei mitkään saappaisiin tai kenkiin laitettavat, enkä usko kantapäänkään (pelkkää sileää) kestävän kovin rankkaa kulutusta. Näitä suunnittelinkin äidille unisukiksi särkeviä jalkoja lämmittämään.

Palmikot katkaisevat mukavasti sukan varren takaata, eikä varren yläosa kiristä pohjetta. Ennen kantapäätä sukista kavennettiin jokaisella nurjien silmukoiden rivistöllä yksi silmukka, joten sukat kapenivat mukavasti nilkkaa kohden, eivätkä jääneet nilkkojen kohdalle pussiksi.

Aikaa näiden sukkien tekemiseen meni 5 elokuvan verran. Välissä tuli toki nukuttua, käytyä lenkillä, laatoitettua takkahuoneen lattia ja oltua isännän apuna puita kaatamassa.